Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Syksyn aikana on valmistunut paljon käsitöitä, joita en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi esitellä täällä blogissa. Olen nyt päättänyt, että tämä blogi sulkeutuu tai ainakin hiljenee odottamaan uutta inspiraatiota. En tiedä, raskinko kuitenkaan vielä poistaa koko blogia. Mutta tässä niitä valmistuneita...


Näitä pehmoleluja olen virkannut jämälangoista. Yhden Laurille, muutamia lahjaksi ja yhden ihan tilauksesta. Nuista apinoista tuli omasta mielestäni todella suloisia ja jokaisesta ihan omanlaisensa.

Kummityttö on barbieleikki-iässä, joten toki barbeille piti Lahteen tuliaisina viedä vähän talvivaatteita.

Tämä kierrätysmekko on Veeralle. Mekko on tehty kahdesta vanhasta t-paidasta. Örkin möllyköitä piti ommella muutaman reiän peitoksi ja niille tein silmät ja sarvet etupistoilla.


Ylläolevat mekot ovat menossa joululahjaksi siskontytöille. Mekot on virkattu ihan mittatilauksena omasta päästä putkahtaneella ohjeella. Mekkojen möröt ovat siis taskut. Mörköjen ohje RuttuNuttu-blogista. Samalla idealla tein myös yhdelle kummitytölle mekon ilman mörköä. Nämä ovat ehkä hienointa, mitä olen pitkään aikaan tehnyt. Toivottavasti kelpaavat tytöillekin. Tällainen pitää ehkä virkata Veerallekin.


Kummilapsia meillä on neljä, joten joulumuistettaviakin riittää tätitettävien ja sedätettävien lisäksi. Nuken mekko, sukat ja kestovaippa ovat menossa yhdelle kummitytöistä joululahjaksi.

Laurin viimevuotinen pipo kaipasi vähän tuunausta. Yllättävää kyllä mörkäfani halusi mörköpipon. Tässäkin mörön idea RuttuNutulta. Toinenkin tällainen mörköpipo on paketissa odottamassa uutta omistajaa.

Eräs minulle tuntematon jyväskyläläisäiti kaipaili facebookissa lapselleen aitoja villasukkia. Tässä pienet sukat vauvan jalkoja lämmittämään. Lämpöisyydessä mitattuna ei taida olla aitojen villasukkien voittanutta.

Ja vielä yksi puuvillainen mekko. Tämä menee nuken kanssa samalle kummitytölle 2v lahjaksi.

Meidän arki on nykyään varsin vauhdikasta. Veeralle tuli viime viikolla 6 kuukautta mittariin. Pieni pallero oppi kuukausi sitten ryömimään ja on jo nyt ehtinyt kehittää itselleen vauhtia ihan riittävästi. Myös konttausasento on löytynyt. Neiti on tyytyväinen ja iloinen lapsi. Nukkuu kohtalaisesti ja syö hyvin. Yösyöttöjen lopettamista voisi harkita, kunhan jaksaa. Nyt Veera heräilee muutamia kertoja yössä mutta ei kenenkään yöunta häiritsevästi, joten ehkä odotellaan rauhassa, josko yösyönnitkin jäisivät itsekseen pois. Minkäs sille voi, kun hampaita pukkaa ja liikkumista pitää harjoitella myös unissaan.

Lauri on taas talvea kohti päässyt suurimpien uhmakriisien yli ja elämä on kohtalaisen tasaista. Vauhtia ja mielikuvitusta löytyy kylläkin päivä päivältä enemmän. Lumen tulo on ollut huippua, kun on päässyt taas liukurimäkeen ja lumiukkoja tekemään.

Mutta kiitokset kaikille lukijoille! Tämä blogi hiljenee nyt ja jää odottelemaan mahdollista uutta paluuta.