Näihin kuviin, näihin tunnelmiin

Syksyn aikana on valmistunut paljon käsitöitä, joita en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi esitellä täällä blogissa. Olen nyt päättänyt, että tämä blogi sulkeutuu tai ainakin hiljenee odottamaan uutta inspiraatiota. En tiedä, raskinko kuitenkaan vielä poistaa koko blogia. Mutta tässä niitä valmistuneita...


Näitä pehmoleluja olen virkannut jämälangoista. Yhden Laurille, muutamia lahjaksi ja yhden ihan tilauksesta. Nuista apinoista tuli omasta mielestäni todella suloisia ja jokaisesta ihan omanlaisensa.

Kummityttö on barbieleikki-iässä, joten toki barbeille piti Lahteen tuliaisina viedä vähän talvivaatteita.

Tämä kierrätysmekko on Veeralle. Mekko on tehty kahdesta vanhasta t-paidasta. Örkin möllyköitä piti ommella muutaman reiän peitoksi ja niille tein silmät ja sarvet etupistoilla.


Ylläolevat mekot ovat menossa joululahjaksi siskontytöille. Mekot on virkattu ihan mittatilauksena omasta päästä putkahtaneella ohjeella. Mekkojen möröt ovat siis taskut. Mörköjen ohje RuttuNuttu-blogista. Samalla idealla tein myös yhdelle kummitytölle mekon ilman mörköä. Nämä ovat ehkä hienointa, mitä olen pitkään aikaan tehnyt. Toivottavasti kelpaavat tytöillekin. Tällainen pitää ehkä virkata Veerallekin.


Kummilapsia meillä on neljä, joten joulumuistettaviakin riittää tätitettävien ja sedätettävien lisäksi. Nuken mekko, sukat ja kestovaippa ovat menossa yhdelle kummitytöistä joululahjaksi.

Laurin viimevuotinen pipo kaipasi vähän tuunausta. Yllättävää kyllä mörkäfani halusi mörköpipon. Tässäkin mörön idea RuttuNutulta. Toinenkin tällainen mörköpipo on paketissa odottamassa uutta omistajaa.

Eräs minulle tuntematon jyväskyläläisäiti kaipaili facebookissa lapselleen aitoja villasukkia. Tässä pienet sukat vauvan jalkoja lämmittämään. Lämpöisyydessä mitattuna ei taida olla aitojen villasukkien voittanutta.

Ja vielä yksi puuvillainen mekko. Tämä menee nuken kanssa samalle kummitytölle 2v lahjaksi.

Meidän arki on nykyään varsin vauhdikasta. Veeralle tuli viime viikolla 6 kuukautta mittariin. Pieni pallero oppi kuukausi sitten ryömimään ja on jo nyt ehtinyt kehittää itselleen vauhtia ihan riittävästi. Myös konttausasento on löytynyt. Neiti on tyytyväinen ja iloinen lapsi. Nukkuu kohtalaisesti ja syö hyvin. Yösyöttöjen lopettamista voisi harkita, kunhan jaksaa. Nyt Veera heräilee muutamia kertoja yössä mutta ei kenenkään yöunta häiritsevästi, joten ehkä odotellaan rauhassa, josko yösyönnitkin jäisivät itsekseen pois. Minkäs sille voi, kun hampaita pukkaa ja liikkumista pitää harjoitella myös unissaan.

Lauri on taas talvea kohti päässyt suurimpien uhmakriisien yli ja elämä on kohtalaisen tasaista. Vauhtia ja mielikuvitusta löytyy kylläkin päivä päivältä enemmän. Lumen tulo on ollut huippua, kun on päässyt taas liukurimäkeen ja lumiukkoja tekemään.

Mutta kiitokset kaikille lukijoille! Tämä blogi hiljenee nyt ja jää odottelemaan mahdollista uutta paluuta.

Tunnustus

Harmaa villasukka, kiitos tunnustuksesta!

Tunnustuksen saajan pitää tehdä seuraavaa:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle blokkaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tunnustus lähtee eteenpäin näille blogeille:

musta lampas
maikin kontti
mohairmetsä
omenapuun kukkia ja villalankaa
sinivillaa
JaanaMaa
Iso Gnu
Kaisan neuleblogi

1. kotona juon kahvia aina vain sinisestä 24h sarjan mukista tai emalisesta pikku myy mukista.
2. itken todella herkästi.
3. inhoan ajaa pitkiä automatkoja yksin, koska pelkään nukahtavani rattiin.
4. voin syödä levyllisen (tai kaksi) suklaata kerralla.
5. pyykinpesu, tiskaaminen, imurointi ym. kotityöt ovat mielestäni terapeuttisia, kun niitä vain joskus saisi tehdä rauhassa.
6. olen huono käyttämään rahaa itseeni (esim. omiin vaateostoksiin, hemmotteluun...)
7. yritän neuloa edes kerran vuodessa uudet villasukat siskoilleni, vanhemmilleni ja siskontytöille.
8. en ymmärrä pariskuntia, jotka onnittelevat toisiaan syntymäpäivinä tai ylipäätään kommunikoivat) facebookin välityksellä. miksi se onnittelu tai joku sanominen pitää kirjoittaa sinne facebookiin muiden nähtäväksi, jos kerran saman katon alla asuu?

Täällä taas... blogin päivittämisestä on nyt tullut jonkinlainen plääh. Olen jo miettinyt koko blogin sulkemista, kun ei tätä tule päivitettyä kuin kerran kuukaudessa. Käsitöitä teen edelleen ja se on ehkä tärkein rentoutumiskeino itselle. mutta ei niitä tule enää kuvattua ja tänne kirjoitettua.

Arki etenee omaa vakaata tahtiaan kerhopäivien, puistoilun, ulkoilun, kotitöiden, reissaamisen ja ylipäätään lasten ympäröimänä. Veera on kohta jo neljä kuukautta, suuhun on ilmestynyt jo kaksi hammasta, lattiantasossa pyöritään ja kieritään ja uutena elämyksenä on soseiden maistelu.

Muutaman viikon aikana on jo oikeasti pitänyt kaivella syystamineet kaapista esille. Omalla pihallakin on jo haravoitu ensimmäiset lehtikasat, että Lauri on päässyt riemuitsemaan syyslehdissä pomppimisesta. Eilen käytiin rannalla kiikaroimassa, näkyykö etelään lähteviä lintuja.

Mutta sitten niitä viime aikoina valmistuneita käsitöitä. Elokuussa saimme uuden kummilapsen ja tein hänelle kastajaislahjaksi muistolaatikon. Tukeva pahvilaatikko on päälystetty hyllypaperilla ja sitten lakattu servettilakalla. Koristeena päällä silkkinauhaa, pehmolelunalle ja tarrakirjaimilla teksti. Lisäsin tuohon vielä lapsen nimen ja syntymäajan. Nuita kirjain- ja numerotarroja löytyi Taloustalosta.


Sitten niitä perinteisiä sukkia ja tossuja. Kaikki nämä lahjaksi menossa. Tehty sekalaisista langoista, mitä kaapista on sattunut löytymään. Muut tehty ilman ohjeita mutta violeteissa vauvasukissa käytin junasukkien ohjetta.


Tällä hetkellä olen höyrähtänyt virkkaukseen. Tulossa on pukinkonttiin lahjoja, joten ne esittelen sitten vasta joulun jälkeen, ellen päätä sulkea koko blogia ennen sitä.

psst...arvontoja

NauravaNappi-blogissa ja Sinulle-blogissa menossa kivat arvonnat. Käy kurkkaamassa!

Paluu arkeen

Niin, mitä se kotiäidin arki on? Mikä on lomaa ja mikä arkea? Omassa mielessä arki alkaa hyvin opettajamaisesti aina samaan aikaan koulujen kanssa. Näin oli myös Laurin äitiysloman aikaan, että vuosi tuntui jotenkin alkavan siitä, kun koulut alkaa. Meidän päivät etenevät lasten rytmissä. Lähinnä tietysti Laurin rytmissä ja Veera menee siinä sivussa. Ulkoillaan, syödään, nukutaan, leikitään, syödään, odotetaan isiä töistä jne.

Lasten kanssa olin taas pariviikkoisen mummolassa. Leivottiin ja siivottiin kastajaisia varten ja juhlittiin tietysti sitten niitä kastajaisia. Kastajaisiin tein kahvi- ja kastepöydille koristeet viljasta. Vehnät on käyty nappaamassa ukin pellolta ja virkattu perhonen on peruja siskon häiden pöytäkoristeista. Omasta mielestä viljat ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kauniita myös juhlakoristeina. Viljat olivat koristeena myös meidän häissä pöydillä ja hääkimpussa muutama vuosi sitten.


Kastajaisiin leivoin kakut ja pullan itse. Kakkuina oli tavallinen kermakakku ja mansikkatuorejuustokakku. Tuorejustokakun ohjeen alkuperää en tiedä, se on siskon kaverilta peräisin. Mutta olihan ihan mielettömän hyvää.


Marjakakku
pohja:
75g voita, 150g digestive tai kaurakeksejä
täyte:
5-6dl mansikkalohkoja tai 2,5 -3dl soseena
1,5dl sokeria
tl vaniljasokeria
7 liivatelehteä
2dl kuohukermaa
1dl sitruunamehua
200g maustamatonta tuorejuustoa
250g rahkaa
pinnalle mansikoita tai muita marjoja
kiille:
2,5dl punaista mehua
3 liivatelehteä

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Hienonna keksit monitoimikoneessa tai muovipussissa kaulimen avulla. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin. Painele seos vuoan pohjalle. Soseuta marjat ja valuta ylimääräinen neste pois. Lisää soseeseen sokerit. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä n. 5min. Vaahdota kerma. Purista liivatteista vesi pois ja liuota kiehuvaan sitruunamehuun, älä keitä. Yhdistä tuorejuusto, rahka ja marjasose, lisää liivateseos ohuena nauhana hyvin sekoittaen. Lisää lopuksi kermavaahto. Täytä vuoka ja laita yön yli jääkaappiin. Kuumenna 1/2dl mehua kiehuvaksi ja lisää liotetut liivatteet, lisää loppu mehu liivateseokseen ja kaada varovasti kakun pinalle. Anna hyytyä 1-2 tuntia ennen tarjoilua, irrota kakku vuuasta ja aseta tarjolle.



Viikonloppuna otettiin varaslähtö esikoisen 3v synttärijuhlintaan. Lauri toivoi tähtikakkua ja toteutus oli tällainen. Kermavaahto on värjätty elintarvikevärillä ja tähti on tehty pinnalle strösseleistä sabluunan avulla.

Tänään arki alkoi myös kerhoilun merkeissä. Kerran viikossa käymme lasten kanssa yhdessä perhekerhossa ja kerran viikossa Laurilla on oma isojen lasten kerho. Kyllä oli jännää päästä päiväkodille leikkimään ja valitseman omaa naulakkopaikkaa. Päiväkotitouhut ja -rutiinit ovatkin meille aivan uusia juttuja.


Takapihan omppusatokin alkaa olla kypsä kerättäväksi ja tällä viikolla pitäisikin saada keiteltyä osa ompuista hilloksi. Puista on käyty napsimassa omppuja myös suoraan välipalaksi.

Päivän ruokavinkki ja muutama onneton käsityö

Niin se vaan vierähti miehen 6 viikon isyys- ja kesäloma. Vaikka aika menee hurjaa vauhtia, niin kaikenlaista on nuitten viikkojen aikana ennätetty tekemään. Veera syntyi ensimmäisenä kesälomapäivänä ja sen jälkeen on tehty mm. kaksi reissua Kiuruvedelle, kaksi reissua Kuopioon, yksi reissu Ähtäriin ja yksi Pyhännälle, juhlittu yhdet häät ja kahdet rippijuhlat, tehty pihahommia, geokätköilty, marjastettu, oltu rannalla ja leikkipuistoissa, nähty kavereita.

Tänään koitti paluu arkeen. Vaikka eihän se minun ja lasten kohdalla muuta varsinaisesti muuta kuin sen, että pyöritän itsekseni päivät kotirumbaa.

Mutta sitten päivän ruokavinkki, yksi ehdottomista kesän herkuista, kun on tuoretta kaalia saatavilla: kaalilaatikko. Jopa meidän ei-niin-hyväruokainen esikoinen syö tätä mielellään. Kaalilaatikko on niitä ruokia, jotka maistuvat paremmilta kuin näyttävät.


Kaalilaatikko

3dl vettä
1/2 dl riisiä tai ohrasuurimoita
500g valkokaalia
1 sipuli
300g jauhelihaa
2dl esikäsiteltyjä metsäsieniä
Mausteiksi: suolaa ja valkopippuria
3dl maitoa
2 munaa

Laita riisi tai ohrasuurimot kiehuvaan veteen uunipataan ja lisää suikaloitu kaali ja sipuli. Anna kiehua n. 15 min, kunnes vesi on osittain imeytynyt. Lisää joukkoon raaka jauheliha, esikäsitellyt sienet, mausteet ja munamaito.

Paista 200 asteessa reilu tunti. Tarjoa puolukkahillon kanssa.

Helppo ruoka tehdä. Kannattaa tehdä suoraan uunipataan, niin tulee vähemmän tiskiä. Lapselle mieluisaksi ruoan teki siihen lisätyt ITSE poimitut sienet. Laurista oli jotenkin tosi tärkeää, että juuri hän on viime syksynä ollut sieniretkellä ja poiminut sieniä omaan koriin. Näin pieni lapsikin pääsee osalliseksi keskusteluun, mistä ruoka lautaselle tulee.

Ja jälkiruoaksi marjapiirakkaa, jonka ohje on bongattu alkukesästä Valion piimäpurkin kyljestä.


Piimäpiirakka

2dl piimää
2dl sokeria
1dl juoksevaa margariinia
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2dl leivinjauhetta
Päälle marjoja, raparperejä, omenalohkoja tai hilloa.

Sekoita pohjan ainekset keskenään. Kaada piirakkavuokaan. Laita päälle marjat, raparperi tai omenat ja ripaus sokeria. Paista 200 asteessa 20-30min.

Itse olen kokeillut piirakkaa jo marjoista, omenahillosta ja raparperistä. Kaikista on tullut erittäin hyviä. Raparperit kannattaa pehmittää sokerin kanssa mikrossa ennen käyttöä.

Tämäkin on sellainen leipomus, jonka tekemiseen jo alle 3v lapsikin pystyy osallistumaan. Ja nopea. Nykyisin kun ei juuri ylimääräsitä aikaa/rauhallista hetkeä ole tehdä kovin monimutkaisia leipomuksia näin arkena.

Sitten ne onnettomat käsityöt, jotka olen jopa kesän automatkojen aikana saanut valmiiksi.




Ylemmässä kuvassa villasukat itselle. Lankana Nalle ja puikkoina 3,5mm sukkapuikot. Näitä aloitin tekemään jo ennen Veeran syntymää ja kutimet oli myös laitoksella mukana. Mutta valmistuivat sitten vasta kotona kesäiltoja lämmittämään.

Alemmassa kuvassa muutamat lastensukat jämälangoista lahjaksi menossa.

Juhannus

Meidän perhe vietti tänä vuonna juhannusta kaupungissa. Eilen juhannusaattona käytiin tekemässä päiväseltään retki Ähtärin eläinpuistoon. Sääennusteesta poiketen, Ähtärissä ilma oli ihan kohtuullinen. Satoi vain muutaman pisaran vettä ja aurinkokin näyttäytyi välillä. Pienten lasten näkökulmasta eläinpuisto oli tosi mukava retkikohde. Tykkäsin siitä, että puistossa oli mahdollisuus omien eväiden syöntiin ja useampi grillaus- ja taukopaikka kävelyreitin varrella. Pääsyliput oli kohtuullisen hintaiset ja muutenkaan ei ollut sellainen rahastuspaikka, niinkuin useat retkikohteet tuppaavat olemaan. Meillä meni puistoalueen kiertämiseen ja eväiden syöntiin noin viisi tuntia. Vajaa 3-vuotias Laurikin jaksoi kävellä melkein koko puiston ympäri. Viileällä ilmalla eläimetkin näyttäytyivät ja katseltavaa ja ihmeteltävää riitti, vaikka suurin osa eläimistä onkin ihan perinteisiä suomalaisia eläimiä. Veera nukkui vaunuissa tyytyväisenä muutamaa syönti- ja vaipanvaihtotaukoa vaille koko ajan.

(Laurin reissu päättyi poliisiauton kyytiin. Omien sanojensa mukaan oli kuulema hurjastellut liian kovaa ja saanut ylinopeussakot.)

Juhannuspäivää on vietetty ihan vain kotosalla. On laitettu ruokaa ja kokeiltu uutta muurikkapannua grillikodassa. Lauri on innokas ruoanlaitto- ja leivonta-apulainen. Aina, kun rupeaa tekemään ruokaa, niin Lauri hinaa tuolin pöydän viereen ja tulee kaveriksi tekemään milloin mitäkin. Ja moni tekeminen onnistuukin jo niin, että herrasta on ihan oikeasti apua.

Mukavaa juhannuspäivää!